Kuvan taideteos kuuluu Fontana dell’Acqua Feliceen, joka tunnetaan myös nimellä Fontana di Mosè eli Mooseksen suihkulähde. Se sijaitsee aivan lähellä Basilica di Santa Maria degli Angeli e dei Martiria, Via XX Settembre -kadun varrella, ja on yksi Rooman merkittävistä barokkisuihkulähteistä.
Taustaa ja tarinaa:
Suihkulähde rakennettiin vuonna 1587 paavi Sixtus V:n aloitteesta, osana hänen suurta vesiprojektiaan, joka toi puhdasta vettä Roomaan Acqua Felice -akveduktin kautta.
Sivupaneeleissa näkyy Aaron ja Gideon, jotka liittyvät veden ihmeisiin ja juutalaiseen historiaan.
Yksityiskohtia, jotka näkyvät kuvassa:
Makaava hahmo runsauden sarven kanssa on yksi neljästä joenjumalasta, jotka symboloivat veden virtausta ja vaurautta.
Puu ja eläinhahmo lisäävät luonnon ja mytologian kerroksia – tyypillistä barokkitaiteelle, jossa yhdistyy uskonto, luonto ja symboliikka.
Fontana dell’Acqua Felice on vähemmän tunnettu kuin esimerkiksi Trevin suihkulähde, mutta sen historiallinen merkitys ja voimakas uskonnollinen viesti tekevät siitä ainutlaatuisen.
Keskellä suihkulähdettä on Mooseksen patsas, joka esittää hetkeä, jolloin hän tuo veden esiin kivestä – viittaus Raamatun kertomukseen.
Rooman vesihuollon historia on todellinen insinööritaidon ja yhteiskunnallisen kehityksen mestariteos! Roomalaiset eivät vain rakentaneet akvedukteja – he loivat kokonaisen järjestelmän, joka mahdollisti kaupungin kasvun, terveyden ja arjen mukavuuden.
Akveduktien nerokkuus:
Ensimmäinen akvedukti, Aqua Appia, valmistui jo vuonna 312 eaa. ja kulki lähes kokonaan maan alla.
Roomassa oli lopulta 11 suurta akveduktia, joista Aqua Marcia toi jopa 200 miljoonaa litraa vettä päivässä.
Vesi kulki painovoiman avulla, ja akveduktien reitit suunniteltiin tarkasti korkeuserojen mukaan.
Mihin vesi meni?
Julkisiin suihkulähteisiin, joista kansalaiset saivat vettä.
Kylpylöihin, jotka olivat sosiaalisen elämän keskuksia – suurimmissa oli puutarhoja, kirjastoja ja jopa teattereita.
Käymälöihin ja viemäreihin, kuten kuuluisa Cloaca Maxima, joka huuhdottiin jatkuvasti akveduktien vedellä.
Tekninen ja yhteiskunnallinen vaikutus:
Akveduktit olivat Rooman vallan ja sivistyksen symboleja – niitä rakennettiin kaikkialle imperiumin alueelle.
Vesi ei ollut vain käytännöllistä – se oli osa Rooman identiteettiä, ja sen saatavuus vaikutti jopa kapina-ajatusten ehkäisyyn.
Roomalaiset kehittivät huoltokuiluja, saostusaltaita ja vesiasemia, joista vettä jaettiin eri puolille kaupunkia.
Perintö tänään:
Rooman vesijärjestelmä oli niin tehokas, että sen arvioidaan pystyneen toimittamaan yli 1000 litraa vettä per asukas päivässä.
Akveduktien jäänteitä voi yhä nähdä ympäri Eurooppaa – ne ovat todiste Rooman teknisestä ylivoimasta ja kulttuurin vaikutuksesta.
